NURSE JACKIE
Nelosella maanantaisin klo 22.00
Ohjelman kotisivu
Elämääni mahtuu vain yksi sairaalasarja kerrallaan. Ensin oli Teho-osasto, sitten Greyn anatomia, House... tällä hetkellä se on Nurse Jackie. Ensin sarja ei napannut täysillä ja nautin sen satunnaisena hiukopalana Täydellisten naisten ja Frasierin välillä, mutta nyt siitä on tullut osa maanantaita. Ei pelkästään sen takia että Täykkärit on tauolla, vaan siksi että se ihan oikeasti on hyvä sarja. Mustaa huumoria ja mahtavia hahmoja. Mitä muuta sairaalasarjalta toivoisi?


Jackie on hoitaja, joka tykkää pitää osaston ohjat käsissään. Hän ei pelaa sääntöjen mukaan työ- tai yksityiselämässään. Oikeastaan hänestä saisi oivan jatkon Wisteria Lanelle. Jackie vetää lääkkeitä, valehtelee ja pettää aviomiestään, mutta kohtelee potilaitaan inhimillisemmin kuin moni lääkäri tai kirurgi. Siinä on ehkä sarjan juju. Jopa kaikista mulkuista mulkuin ja rasittavin lääkäri Coop onnistuu olemaan ajoittain hellyyttävä. Miten se on mahdollista?

Jenkeissä sarjan neljäs tuotantokausi alkaa huhtikuussa ja mukana nähdään yllättäen Green Dayn keulahahmo Billie Joe Armstrong. Muuten, Dr. Coopilla on oikeasti se Twitter-sivu ja päivitykset ovat ihan yhtä ärsyttäviä kuin tv-sarjan perusteella voisi päätellä. Spoilereita siellä on myös, totta kai.


Jos tykkäät: Sairaalasarjoista, Täykkärien Lynetestä, mustasta huumorista, hyvistä naispääosista.

Yksi elokuva, jota supervuodelta 2012 odotan eniten, on ehdottomasti lempparini Joe Wrightin Anna Karenina, jonka pitäisi ilmestyä syksyllä. Mukana on monta taitavaa näyttelijää ja Wrightin kanssa aiemmin törkeän kauniin Atonement-elokuvan pyöräyttäneet kuvaaja Seamus McGarvey ja puvustaja Jacqueline Durran. Ulkoisiin puitteisiin panostetaan toden teolla: Leffaa on kuvattu Venäjällä ja Daily Mailin mukaan pelkästään kuvassa nähtäviin Chanelin korvakoruihin upposi miljoona puntaa. Huh huh. Harmittaa yhä että kiireet ovat pitäneet erossa Tolstoin kirjasta, johon elokuva perustuu, mutta vannon lukevani sen ennen elokuvan ensi-iltaa. Sen verran juonesta tiedän että Pietarin jalosukuisten seurapiirien Anna (Keira Knightley) saa tarpeekseen avioliitostaan Karenin (Jude Law) kanssa ja päätyy traagiseen suhteeseen kreivi Vronskin (Aaron Johnson) kanssa.


Roolituksien tullessa ilmi mietin itsekseni, miten ihmeessä roolit niin menivät. Miten kukaan voi ikimaailmassa esittää rakkauksetonta avioliittoa Jude Law'n kanssa? Siis sen miehen kanssa joka onnistuu loihtimaan toimivan kemian vaikka Muppettien kanssa? Wrightilla oli ilmeisesti suunnitelma. Suunnitelma, jolla oli jotain tekemistä hiusten ja partojen kanssa. Aaron Johnssonin (yllä) hurjan kuontalon nähtyäni ja verrattuani sitä Law'n vastaavaan (alla) ymmärsin miksi Anna pettäisi aviomiestään. Tunteistani Law'n viiksiä kohtaan jo tiedättekin, mutta tuo parta on aivan toinen juttu.


Oi voi.

Oscarit on syvältä. Ei vois vähempää kiinnostaa. Tuntuu että ehdolla on joka vuosi samat elokuvat, samat ohjaajat jne. Ehdokkaat pystyy nimeämään kuukausia etukäteen. Mukana on kuitenkin aina mukavia yllätyksiä! Tänä vuonna Kung-Fu Panda 2 on ehdolla parhaaksi animaatioksi, ei esim. Tintti...

Lukekaa aikanne kuluksi vaikka tämä lista parhaista ei-Oscar-ehdokkaista.

Vuonna 1994 kaksitoistavuotias Kirsten Dunst oli karmiva pienenä vampyyrityttönä ja toistaalta taas ihastuttavan suloinen suuren sisaruskatraan nuorimmaisena. Molemmissa rooleissa nähtiin vaikuttavaa työskentelyä niin nuorelta näyttelijältä. Little Women-leffan nuoren Amyn osaan pyrki aikoinaan myös Christina Ricci, joka oli vähällä olla valintani tämän viikon Movie Mondayn kyselyyn upean Wednesday Addams -roolinsa takia. Päädyin kuitenkin Dunstiin tällä kertaa. Sori vaan Ricci.


Jostain syystä valinta osuu aina Dunstiin. Ricci ei nimittäin hävinnyt hänelle ainoastaan Amyn osaa vaan myös vampyyri-Carolinen osan Interview with the Vampire -elokuvasta. Luulen että hän olisi ollut liian ilmeinen valinta rooliin. Liian tummanpuhuva kun etsittiin viatonta nukkea muistuttavaa tyttöä, jonka todellinen luonto on aivan jotain muuta. Tiesittekö että vuosia elokuvan ilmestymisen jälkeen Dunst esiintyi Savage Gardenin (lol) I Knew I Loved You -musiikkivideolla? Samainen bändi sai kuin saikin nimensä Interview with the Vampire -kirjailijan Anne Ricen vampyyrikirjoista. "The mind of each man is a savage garden." Ympäri mennään ja yhteen tullaan.


Paras Kirsten-leffa on kuitenkin The Virgin Suicides, vaikka en Sofia Coppolan muista elokuvista niin perusta. Miten joku elokuva voi olla yhtäaikaa raskas ja niin keveä? Malliesimerkki siitä kuinka kirjan tunnelma siirretään valkokankaalle. Toinen Dunst&Coppola-yhteistyö Marie Antoinette oli luvattoman kaunis, mutta muuten pelkkää höttöä. Siitä on kuitenkin jo viisi vuotta kun näin elokuvan... ehkä se olisi parempi toisella kerralla?

Uusin Empire-lehti väittää kannessaan että 2012 on "the biggest year in movie history". Aika paksu väite, mutta eivät perustelutkaan ohuilta näytä. Kaikista mahdollisista sarjakuvasankareista pukkaa filmatisointeja, uusi James Bond odottaa nurkan takana ja jo yksin Hobitti riittäisi nostamaan tylsän elokuvavuoden keskiarvoa puolella. Tulevaisuus näyttää, onko lehden väite totta, mutta ainakin yksi vuoden tulevista supersankarileffoista on jäänyt tutkan alle. Kaiken huomion kiinnittyessä niihin eläimellisiin sankareihin (Hämis ja Lepakko) originaali Chronicle on jäänyt vähemmälle huomiolle.


Jos porukka kavereita saisi supervoimia - mitä oikeasti tapahtuisi? He tuskin perustaisivat ompelukerhoa ja säästäisivät rahaa ostaakseen kankaita supersankaripukujaan varten, vaan pelleilisivät. Tekisivät typeryyksiä. Hankkiutuisivat ongelmiin. Kostaisivat naapurin Petelle. Olisivat suunnattoman rasittavia. "Suuret voimat, suuri vastuu?" Ja paskat. Helmikuussa ensi-iltansa saava Chronicle näyttää sen, mitä Marvelin ja DC:n rinnakkaismaailmoissa ei yleensä tapahdu. Kolme kaverusta saavat supervoimat, mutta pian niillä leikkiminen johtaa ikäviin seurauksiin. Kotivideo-fiilis ei innosta, mutta jo trailerissa nähtävä ripaus Magnetoa voi tehdä leffasta ihan mielenkiintoisen.

Uudelleenfilmatisoinneista ja jatko-osista tarpeeksi saaneille 2012 näyttää suht valoisalta, nimittäin kaikkien blockbustereiden lisäksi tulossa on lisää Chroniclen kaltasia originaaleja. Tsekkaa muut vaikka Totalfilmin laatimalta listalta.

Blogista vielä sen verran että yllättävä hetken hiljaisuus johtui täysin Sherlock-sarjan finaalia seuranneesta suruajasta. Pahoitteluni! Sarjan ystävät tietävät kyllä, mistä puhun. En ole vieläkään saanut aikaiseksi pykätä listaa kaikista arvosteluista, mutta se on tulossa vielä... joskus... lähitulevaisuudessa.

Nelosen viikonlopun leffaputkessa nähdään kolme Angelina Jolien tähdittämää elokuvaa: A Mighty Heart (pe), Good Shepherd (la) ja tietysti Lara Croft: Tomb Raider (su). Välillä Angelinan naamaan ehtii kyllästyä, sillä se tuntuu olevan joka juorulehden kannessa oli vuosi sitten 2001 tai 2011 (jos saisin sentin jokaisesta "Brad Pitt ja Angelina Jolie eroavat!!" -uutisesta...), mutta kyllä naisen roolisuorituksia katsoo ihan mielellään. Jolie ei ole ehkä taitavin näyttelijä päällä maan, mutta hän valitsee roolinsa huolella eikä tyydy tyhjänpäiväisiin romanttisiin komedioihin. Action-rooleja tekevä naispuolinen näyttelijä ei vieläkään ole yleinen näky Hollywoodissa, joten useat tällaiset roolit tunnutaan kirjoittavan Jolie mielessä. Onneksi uusia tulokkaita löytyy myös. Erityiskiitos Noomi Rapacelle, joka tulee tekemään vielä hienon uran (kenties) Jolien jalanjäljissä.


"We cannot close ourselves off to information and ignore the fact that millions of people are out there suffering. I honestly want to help. I don't believe I feel differently from other people. I think we all want justice and equality, a chance for a life with meaning. All of us would like to believe that if we were in a bad situation someone would help us."

Lara Croft ei polkaissut käyntiin ainoastaan Jolien uraa, vaan aloitti myös jotain muuta. Ollessaan filmaamassa elokuvaa Cambodiassa Jolie kiinnostui humanitäärisestä työstä ja on sen jälkeen vieraillut pakolaisleireillä ympäri maailmaa ja adoptoinut lapsia sieltä sun täältä. Myös naisen esikoisohjaus In the Land of Blood and Honey (2011) sai alkunsa yhdellä näistä reissuista. Vierailu Bosnia-Hertsegovinassa inspiroi rakkaustarinan sodan keskellä. Elokuvaan valittiin paikallisia näyttelijöitä, joista osa oli kokenut sodan, ja elokuvasta filmattiin kaksi versiota: yksi englanniksi ja yksi serbokroaatin kielellä. Vastaanotto on ollut lämmin ja elokuva on ehdolla Golden Globe-palkinnon saajaksi sarjassa Best Foreign Language.

Jatka samaan malliin, Angelina!

KOLEA TALO
YLE Teemalla torstaisin klo 19.00
Ohjelman kotisivu
Jos Kotirintaman naiset, Neiti Marplet, Downtown Abbeyn toinen kausi ja muut pian alkavat sarjat (huom. Game of Thrones alkaa tänään!!) eivät riitä täyttämään pukudraamatyhjiöitä sydämissänne, älköös huoliko. Charles Dickensin klassikkoon perustuva traaginen ja täyttävä Bleak House eli Kolea talo nähdään toiveuusintana Teemalla alkaen tänään. Aiemmin sarja nähtiin lyhyempinä jaksoina ykkösellä, mutta nyt viktoriaanisesta Englannista saadaan nauttia tunnin mittaisina annoksina Teemalla.


Sarjan juoni pyörii Jarndyce ja Jarndyce -nimisen perintökiistan ympärillä. Kiista suurenmoisesta perinnöstä on pyörinyt nurkissa jo niin kauan ettei kukaan asianomaisista saa siitä enää mitään tolkkua. Asianajajat vaihtuvat ja tuomarit harmaantuvat eikä juttua ratkaista. Kerrotaan että kaikki juttua selvittävät ajavat itsensä lopulta hulluuteen. Viimeisimpänä juttuun sotketaan John Jarndycen nuoret sukulaiset Ada ja Richard sekä sydän-täynnä-kultaa-orpotyttö Esther Summerson. Englannin lakisysteemistä kertova tarina voi aluksi kuulostaa pölyiseltä ja puuduttavalta, mutta se on kaikkea paitsi sitä.

Sarjassa nähdään taitavia brittinäyttelijöitä tuttuun BBC-tapaan. Mukana ovat mm. kaunein-ikinä Gillian Anderson, pelottava Charles Dance (mukana myös Games of Thronessa), kumma Burn Gorman (joka nähdään seuraavassa Batmanissä, kappas vain) sekä ihana Carey Mulligan (Never Let Me Go, Drive, Shame, Great Gatsby... you name it.) Myös puvustus ja maisemat ovat nättejä. Laatua laidasta laitaan.


Uusinta osuu ihan sopivaan aikaan, sillä vuonna 2012 juhlitaan Charles Dickensin 200-vuotissyntymäpäiviä ja vieläpä 7. helmikuuta. Jos Dickens kiinnostaa niin nyt kannattaa suunnata Englannin maalle kipin kapin, sillä siellä järjestetään yhtä jos toista tapahtumaa yhden aikamme suurimmista kirjailijoista kunniaksi. Kolea talo oli ensimmäinen Dickens, jonka luin (kiitos loistavan tv-sarjan) ja yhä yksi suosikeistani. Mahtava kirja, suorastaan eeppinen. Suosittelen koleasti kaikille.


Jos tykkäät: Laatudraamasta, klassikoista, BBC-tuotannoista.

Siis noidathan on ihan parhaita. Hulluja tai vähemmän tärähtäneitä naisia, joilla on hupsut tukat ja räjähtäneet vaatteet. Tai sitten kylmänkiskoisia kaunottaria, joilla on ulkonäkö kilahtanut päähän ja juonien punominen arkipäivää. Kaikkia noitia yhdistää tyyli, oli se sitten millainen tahansa. Pääasia on että sitä löytyy. Noidissa kiinnostaa eniten ehkä se että he ovat aina täysin omistuneita asialleen, oli päämäärä sitten kuinka katala tahansa. Maailmanvalloituksesta sukulaistytön tuhoamiseen - kaikki (taika)voimat uhrataan tavoitteen saavuttamiseen. Vahvoja naishahmoja yhtäkaikki.


Noitainnostus taisi saada alkunsa Eva Ibbotsonin kirjoista ja Disneyn elokuvista. Yhä nykyään noidat kiehtovat, mutta olen silti nähnyt harmittavan vähän noidista kertovia elokuvia. Ehkä tämän vuoden projekti olisi tutustua tällaisiin elokuviin ja noituudesta kertovaan kirjallisuuteen. Listalle on tähän mennessä kertynyt: The Witches of Eastwick, Practical Magic, the Craft, Hocus Pocus... Vinkkejä? Alla olevat on jo nähty.

Real Steel
Ohjaus: Shawn Levy
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: Hugh Jackman, Evangeline Lilly & Dakota Goyo
IMDB & traileri
Näin elokuvan trailerin tässä jokunen aika sitten ja ensimmäinen reaktioni oli etten ikinä halua nähdä elokuvaa. Nyrkkeily elokuvissa menee vielä jotenkin (ks. Guy Ritchien elokuvat), mutta robotit ovat harvoin kiinnostavaa katseltavaa. (Poikkeuksena Terminaattorit.) Nyrkkeilevät robotit taas... Pari päivää sitten päädyin sattuman kautta katsomaan elokuvan ja se oli juuri mitä traileri lupasi: yhtä ennalta-arvattava kuin Kauniit ja rohkeat.

Charliella (Hugh Jackman) on paljon velkaa ja huomattavan vähän ihmissuhteita. Hän käyttää kaiken aikansa pöllimällä taistelurobotteja, joilla hän sitten epätoivoisesti yrittää tienata elantonsa nyrkkeilykehässä. Nyrkkeilevät robotit ovat vähintäänkin yhtä tylsiä kuin Monsteriautot, joten suureksi arvoitukseksi jää, miten lajista on tässä todellisuudessa tullut niin iso hitti. Jopa pienissä otteluissa riittää katsojia silminkantamattomiin, mikä on vain epäuskottavaa.


Charlien lisäksi tarinassa on joku nainen, jonka romanssi Charlien kanssa on yhtä intohimoinen kuin robottien välinen nyrkkeilyottelu. Pääosassa on Charlien suhde poikaansa, jota hän ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Alkuun välit ovat jäiset (ymmärrettävistä syistä) mutta underdog-robotin Atomin liityttyä porukkaan ovat isä ja poika yhtäkkiä bestiksiä. Se miten poika unohti kymmenen vuoden kaunansa parissa kuukaudessa jää arvoitukseksi. Lopun juonesta voi päätellä trailerista. Ihan totta, elokuvassa ei ollut yhden yhtä yllätystä.


Jos tykkäät: Transformers-elokuvista, Hugh Jackmanin käsivarsista.