The Three Musketeers
Ohjaus: Paul W.S. Anderson
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: Logan Lerman, Matthew Macfadyen & Milla Jovovich
IMDB & traileri

Elokuva oli pitkälti mitä traileri lupasi. Paljon miekkailua ja tohellusta. Meininkiä riitti ja puvustuksessa riitti katseltavaa. Etenkin päähineet olivat loisteliaita ja niitä olisi ilolla katsellut tarkemmin. Eri asia sitten oliko mikään historiallisessa valossa paikkansa pitävää. Pirates of the Caribbean -elokuvista oli lainattu tunnelma ja musiikki. Jos osaa jättää ennakkoluulonsa (ja järkensä) elokuvateatterin portaille niin elokuvasta voi ehkä nauttia.


Nuori Logan Lerman oli söpö ja sopiva valinta D'Artagnaniksi, vaikka intohimoa hänen ja kauniin kultakutrin, jonka nimeä en edes muista, välillä oli yhtä paljon kuin kasalla märkiä lehtiä. Orlando Bloom ja Milla Jovovich näyttivät upeilta, mutta muusta en sitten tiedä. Onneksi Bloomilla ei ollut yhtään enempää vuorosanoja, sillä hänen esiintymistään oli tuskallista seurata. Pahiksena nähty Christopher Waltz hoiti homman kotiin laadukkaaseen tapaansa.


Kaikesta toheltamisesta huolimatta elokuva oli hauska kokemus. Taistelukohtaukset eivät käyneet puuduttaviksi ja kaikki kolme muskettisoturia vaikuttivat symppiksiltä. Sanon "vaikuttivat", koska tarkemmin en tiedä. Niin vähän heitä näytettiin. Ärsyttäville sivuhahmoille oli varattu paljon enemmän vuorosanoja ja aikaa kameran edessä, mikä oli yksinkertaisesti väärin. Esimerkiksi typerän ja turhamaisen kuninkaan olisi voinut jättää kokonaan taka-alalle ja keskittyä sen sijaan itse musketööreihin. Törkeää näyttelijöiden haaskausta, sanoisin! Onneksi(!?) tämä epäkohta voidaan korjata tulevassa jatko-osassa. Veikkaisin että niitä tulee kaksi. 3D:nä tietenkin.


Jos tykkäät: Miekkailusta, ilmalaivoista, näyttävistä puvuista ja hatuista.

Florence Welch on jumalainen. Hänen musiikkinsa on kaunista ja aivan toisesta maailmasta. Aamuhämärän utuisesta maailmasta, jossa henget vaeltavat vapaina hautausmailla ja puhtoiset neitsyet itkevät katkeria kyyneliä rakkauden perään. Yksinkertaisesti maagista. Parhaiten omaa mielikuvaani Florencen maailmasta vastaa uusin musiikkivideo, Shake It Out, jossa Florecen musiikin upea vaihtelu ahdistavan pimeästä herkän valoisaan on nähtävissä loistavasti.

Edellinen levy Lungs vaati aikansa ennen kuin tajusin mitä kultakimpaletta pitelin käsissäni. Jokainen kappale avautui vähitellen ja muodostui jossain vaiheessa lempikappaleekseni (tällä hetkellä suosikkini on My Boy Builds Coffins), eikä ole epäilystäkään etteikö sama tapahtuisi tätä levyä kuunnellessa. Ensimmäisinä korvaan tarttuivat tanssittava single Shake It Out ja mahtipontinen All This And Heaven Too. Myös tutulta Florencelta kuullostava No Light, No Light on tulevaisuudessa löydettävissä suosikkieni listalta. Entiseen verrattuna tyyli ei ole huomattavasti muuttunut, mutta eihän sitä kannata mennä korjaamaan, jos mitään korjattavaa ei ole.

Mahtava albumi. Kannattaa ehkä kuunnella.

"And the heart is hard to translate,
It has a language of its own,
It talks and tongues and quiet sighs and prayers and proclamations"

TAIDEMAAILMAN HUIPULLE
Avalla sunnuntaisin klo. 21.00
Ohjelman kotisivu

Muodin huipulle -sarjan tekijöiden kädenjälki näkyy selvästi, mutta se ei ole mitenkään huono asia. Muodin huipulle on ehdottomasti tämän hetken reality tv:n kärkeä, joten en pistä ollenkaan pahakseni että samalla formaatilla kisaillaan muuallakin kuin muodin maailmassa. Aluksi idea taiteella kilpailemisesta kuulosti vähintäänkin sotkuiselta. Taide koetaan aina subjektiivisesti. Miten teoksia voidaan vertailla keskenään? Mutta hei, näinhän se menee Muodin huipulle -sarjassakin. Muoti on taidetta ja niin edespäin. Parasta sarjassa on kun pääsee seuraamaan eri tapoja, joilla taitelijat päätyvät lopputuloksiin. Erilaisia metodeja on paljon runsaammin kuin Muodin huipulla -sarjassa. Löytyy valokuvaajia, maalaajia ja kaikkea siltä väliltä. Omaksi suosikikseni nousi jo OCD Miles (yllä) jonka työskentely oli vähintäänkin kiinnostavaa seurattavaa. Myös värejä rohkeasti käyttävä Abdi ja printeillä kikkaileva Jaime jäivät mieleen. Positiivinen yllätys! Jään seuraamaan mielenkiinnolla. Yhdysvalloissa pyörii jo sarjan toinen tuotantokausi.

Jos tykkäät: Muodin huipulla -sarjasta, inspiraatioista, taiteilijoista.

Vanha tuttu virsi soi tässäkin blogissa: En tykkää suomalaisista elokuvista. Ne ovat masentavia, tummanpuhuvia, niissä on aina humalaisia ja alastomia ihmisiä eikä puheesta saa yleensä mitään selvää. Ne sijoittuvat tylsän arkipäiväiseen maailmaan, jossa ei ole niin mitään taianomaista. Paitsi...!

Rare Exports kiehtoi aina ensimmäisestä trailerista asti eikä itse elokuva ollut pettymys. Olin aivan fiiliksissä alusta loppuun. Suunnitelmissa on ängetä Rare Exports jokaiseen jouluun tästä eteenpäin. Jalmari Helanderin kunnianhimoinen projekti ansaitsee tulla osaksi jokavuotuista perinnettä Lumiukon ja Samu Sirkan joulutervehdyksen kanssa. Elokuvan tunnelma on hiukan karmiva eikä mustaa huumoria puutu. Lapsinäyttelijät, joita yleensä vihaan sydämeni pohjasta, tekevät hyvää työtä ja Onni Tommila on kerrassaan ihastuttava viattomana Pietarina. Kaiken kaikkiaan pelottava pukki oli mahtava idea. Tällaisia lisää kiitos.

DVD ja blu-ray ilmestyvät muuten 4. marraskuuta.

TÄYDELLISET NAISET
Nelosella maanantaisin klo. 21.00
Ohjelman kotisivu

Maanantait eivät olisi täydellisiä ilman Täydellisiä naisia! Suoraan sanottuna vuonna 2004 alkaneen sarjan viimeisimmät kaudet ovat olleet aika syvältä, vaikka hyppäys ajassa eteenpäin toi mukanaan hiukan uutta tuntua kauan vanhoissa uomissaan pyörineeseen draamasarjaan. Vanhoista naamoista mm. Tom saisi jo lentää pellolle loputtomine keski-iän kriiseineen eikä kukaan ns. "vaihtuvista" naisista ole kunnolla vakiinnuttanut paikkaansa. Viimeisin lisäys eli hutsahtava Renee on vain laimea kopio Ruman Bettyn Wilhelminasta. Tosiasiassa en edes muista mihin edellinen kausi jäi, mutta olen iloinen että sarja palaa ruutuun. Täydelliset naiset vaan kuuluu maanantai-iltaan ja sillä sipuli.

Jos tykkäät: Älyttömistä juonenkäänteistä, kieroilusta kauniiden kulissien takana.

VIERAS KARTANOSSA
(The Little Stranger)
Kirjailija: Sarah Waters
Ilmestymisvuosi: 2009
Suomentaja: Helene Butzow

Toisen maailmansodan jälkeinen Englanti. Rapistuva kartano. Vararikon partaalla sinnittelevä erakoitunut aristokraattinen perhe. Utelias maalaistohtori. Näistä palasista koostuu brittikirjailija Sarah Watersin tuhti jännitysromaani. Päähenkilön, nelikymppisen tohtori Faradayn, näkökulmasta kerrottu tarina alkaa lupaavasti, mutta laahaa jo ennen puoliväliä. Yliluonnollisia elementtejä ripotellaan mukaan kohtuullisesti tarinan edetessä, mutta päähenkilön ja kartanonherran tyttären suhteeseen puututaan aivan liian yksityiskohtaisesti. Tuskastuttavaa eipäs-juupas pariutumista on ainakin 200 sivua eikä keski-ikäinen ja tylsämielinen Faraday ole mikään romanttisen tarinan ihannehenkilö.

Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta kauhutarinaa etsivälle se jää rullaamaan liikaa paikallaan. Tapahtumat kehittyvät liian hitaasti ja vaikka merkkejä hurjemmasta tarinasta onkin ilmassa, kirjailija ei lähde viemään niitä eteenpäin. Vähäiset kauhuelementit kuitenkin toimivat. Itse olen ainakin sitä mieltä että pienet kummalliset asiat kuten tummat jäljet seinissä ovat paljon pelottavampia kuin mitkään tarkemmin kuvaillut hirviöt ikinä. Kartanoa kuvaillaan onnistuneesti ja lukija voi melkein tuntea ajan haalistamien tapettien rapistuvan ympärillään. Avoin loppu herättää muutamia mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta kirjassa olisi ollut aineksia monimutkaisempaankin kauhukertomukseen, joten lukija jää auttamatta tyytymättömäksi.


Jos tykkäät: Laimea jännitys, kummitustalot, englantilaisen luokkayhteiskunnan jännitteet.

Supersankarisensaatio Avengers (Kostajat) saapuu valkokankaalle joskus tuhannen vuoden päästä (itse asiassa toukokuussa 2012) mutta ensimmäinen virallinen traileri on jo täällä. Mikäs siinä, minulla ei ole mitään sarjakuvaelokuvien hypetystä vastaan. Marvel aikoo ilmeisesti kääriä kokoon jokaikisen pennin jonka elokuvasta mahdollisesti voi lypsää. Aikeissa on varmasti päästä Avatarin tasoisiin katsojalukuihin, mikä ei ole tuulesta temmattu ajatus kun ajattelee että Yhdysvalloissa moni on kasvanut Kostajien seikkailuja lukien. Tämän elokuvan myötä voi myös väittää että nyt jos koskaan eletään sarjakuvaelokuvien kulta-aikaa! Mahtavaa.


Huolimatta siitä että elokuvassa tullaan näkemään uusi Hulk, joka ei välttämättä pääse entisen tasolle, ja jo pelkästään Hawkeyen läsnäolo masentaa (ollaan rehellisiä, Hawkeye on ehkä yhtä suosittu kuin... Aquaman?) mutta alan olla innostunut. Trailerin perusteella vaikuttaa siltä että koominen puoli nojaa vahvasti Iron Manin sutkautuksiin, mutta toivottavasti myös Loki pääsee todistamaan olevansa se ilkikurinen jumala. Kyynisempi Kapteeni Amerikka ei ole enää pelkkä pari sinisiä silmiä vaan tuo toivon mukaan vähän särmää johtajan rooliinsa. Myös Thor joutunee punnitsemaan rooliaan, sillä Kostajien vihollisena on hänen veljensä. Saa nähdä paljonko verisiteet painavat tässä kohtaamisessa. Elokuva vaatii toimiakseen voimakkaan superhyvisten vastapainon ja uskon että Tom Hiddlestonilla on karismaa tarpeeksi varastaakseen show'n Kostajien porukalta, sillä eihän se käy laatuun että ykköspahis jää Kostajien varjoon.


Pojat, älkää antako Iron Manin varastaa show'ta!

"Joss Whedon has spent his entire career bringing unparalleled emotional intelligence to bear on high-concept premises; if anyone can make “Avengers” into something other than a C.G.I. traffic jam, he can."
- Alex Pappademas, The New York Times

Odotan. Odotan kovasti.

The Fall-elokuvan myötä suosioon nousseen ohjaajan, Tarsem Singh'n tulevasta elokuvasta Lumikki-elokuvasta (IMDB) on julkistettu uusia kuvia. Elokuva tulee ulos vasta ensi keväänä ja Tarsemin Immortals (ensi-ilta 11.11.11) ehtii tulla elokuvateattereihin ennen sitä. Tarinaa on muokattu ainakin sen verran että Lumikki (Lily Collins) kääpiöineen lähtee taisteluun vallan anastanutta Kuningatarta (Julia Roberts) vastaan. Odotan paljon, sillä Lumikki kuuluu suosikkeiheni ja Tarsem on taas tunnettu mahtavan visuaalisista elokuvistaan. Juoni ei kuitenkaan vakuuta vielä tässä vaiheessa eikä uusista kuvista ollut pelkkää hyvää sanottavaa...


+ puvustus vaikuttaa näyttävältä
- mutta vähän kornilta
+ ihanat lavasteet
- kääpiöt näyttävät siltä kuin olisivat suoraan jostain Eddie Murphyn uusimmasta
- Julia Roberts ääähh
+ Lumikin Björk-henkinen tanssiaspuku/häämekko(?)
+ miekkaileva Lumikki
- training montage?...
+ koivumetsä
+ upea tanssiaiskohtaus


Päärooleihin on löydetty verrattain uutta verta Robertsia lukuunottamatta. Lily Collins ainakin näyttää viattomalta prinsessalta, mutta onko hänessä mitään muuta jää nähtäväksi. Myöskään Armie Hammer ei voisi enempää prinssiltä näyttää. Hänestä tullaan lähipäivinä kuulemaan varmasti lisää, sillä hän on mukana Eastwoodin J. Edgar -elokuvassa, jonka ensi-ilta on marraskuussa. Trailerin perusteella mieheltä löytyy draaman tajua. Toivottavasti sitä nähdään myös Lumikissa. Muista mukana olevista näyttelijöistä Sean Bean tuntuu jatkavan tutulla tiellään, sillä hänet nähdään elokuvassa Kuninkaana, joka epäilemättä kuolee ennen elokuvan loppua. Taas.

Lisää kuvia

Teemalta on näköjään tulossa kaikkea hienoa lähiaikoina, joten kannattaa pitää silmät auki ja käsi lähellä kaukosäädintä.


Teemalauantai: Agatha Christie
Lauantaina 8.10. klo. 21.00
Kaikkien aikojen dekkarikirjailijan henkilökuva nähdään televisiossa ensimmäistä kertaa 30 vuoteen. En juuri välitä dekkareista, mutta Agatha Christien kohdalla teen mielelläni poikkeuksen. Juonet ovat aina yllättäviä ja lähes kaikki filmatisoinnit ovat mestarillisesti toteutettuja. Kuka tahansa voi olla murhaaja kunnes toisin todistetaan ja henkilöiden synkät salaisuudet paljastuvat vasta tarinan lopussa. Motiivit ovat samaan aikaan inhimillisiä mutta niin julmia. Tulevaisuudessa pitäisi lukea joko Jared Cadon Agatha Christie katoaa tai John Curranin Agatha Christien salaiset muistikirjat. Molemmissa päästään kurkistamaan dekkarikuningattaren kulissien taakse.
PS. YLE esittää edelleen uusintoja Neiti Marple -elokuvista sunnuntaisin.

“The truth, however ugly in itself, is always curious and beautiful to seekers after it”
— Hercule Poirot, Agatha Christie's The Muder of Roger Ackroyd


Kapteeni Horatio Hornblower
Sunnuntaina 9.10. klo 18.00
C.S. Foresterin romaaneihin perustuva värikäs elokuva yrmeän miehekkään merikapteenin seikkailuista Napoleonin sotien aikaan. Merimiehiä ja univormuja aijaijai. Täytyy muistaa katsoa myös Ioan Gruffudin versio jahka saan sen joskus käsiini.


Louis Theroux'n dokumentit
Maanantaisin klo 21.55
Dokumentien ystäville on myös tiedossa nannaa. Brittiläisen toimittajan Theroux'n dokumentit sävähdyttävät. Jokaisessa osassa puututaan johonkin vääryteen tai epäkohtaan, jolta mieluiten sulkisi silmänsä. Mies on rohkeasti tutustunut niin pelottaviin vankiloihin, kauneuskirurgeihin kuin rikollisten naapurustoihin. Hän ei tuomitse tai valitse puolia vaan tarkkailee ja tekee kysymyksiä. Katsoja saa itse päättää, mitä mieltä on asiasta. Klippejä dokumenteista voi löytää BBC:n Youtube-kanavalta.


Elokuvan juhlaviikko
Joka päivä viikolla 30.10.-6.11.
Jos on jäänyt klassikkoja näkemättä niin Elokuvan juhlaviikko on hyvä paikka aloittaa. Klassikoja näkee Teemalta muulloinkin, mutta juhlaviikolla ihan joka päivä. Hävyttömän moni näistä on jäänyt näkemättä, joten on korkea aika sivistää itseään. Raikkaat uudet elokuvajulisteet juhlaviikkoa varten on suunnitellut Kirsi Kukkurainen ja ne voi ladata Teeman sivuilta.

Movie Mondayn haaste tällä viikolla oli kertoa pelottavimmista kauhuelokuvista ja ajattelin ensin että tästä ei nyt tule yhtään mitään, sillä lähes kaikki kauhuelokuvat saavat allekirjoittaneelta lurahtamaan kuset housuun. Tästä syystä kauhuelokuvia ei tule katsottua kuin mielenhäiriöstä. Mieleen kuitenkin muistui yksi kauhuelokuva, jonka ajatteleminen yhä pelottaa.

Vannoin aikoinaan pyhästi etten ikinä mene katsomaan kauhuelokuvaa elokuvateatteriin, mutta säännöt on tehty rikottaviksi ja syksyllä 2008 löysin itseni elokuvateatterista katsomasta Antti-Jussi Annilan Saunaa. Ihan mahtavaa että Suomessa osataan tehdä näinkin karmivia kauhuelokuvia, mutta sillä hetkellä kadutti pirusti. Pidin käsiä silmillä, vuorotellen korvilla ja tuijotin edessä istuvan takaraivoa. Helvetin pelottava elokuva. Eikä vähiten sen takia että yksi suomalaisen kulttuurin turvapaikoista, ihana, lämmin ja kodikas sauna on muutettu painajaisten luolaksi. Kaikkein pelottavinta oli kuitenkin se miten tapahtumat sijoittuivat Suomen itärajalle, jossa asustelin siihen aikaan. Jos menin ulos illalla hämärän tultua, niin ympäristö näytti lähes samanlaiselta kuin elokuvassa. Elokuvan näkeminen oli siis VIRHELIIKE. Elokuvan lopun takia en nukkunut seuraavana yönä kuin kolme tuntia ja verestä värjäytyneen kosken näkeminen elokuvan trailerissa aiheuttaa edelleen puistatuksia.



PS. Donnie Darkon Frank on ihan sikapelottava.